maanantai 19. huhtikuuta 2010

Hääaskarteluja: kiitoskortit

Kun vihille on viimein päästy, kakut syöty, tanssit tanssittu ja kimput heitetty, ei hetkeen tee mieli ajatellakaan hääasioita. Mutta olisi kuitenkin kohteliasta kiittää vieraita, jotka laittaituivat upeiksi, matkustivat kauas ja lahjoivat ruhtinaalisesti - kaikki vain hääparin vuoksi. Meillä, kuten niin monella muullakin parilla, kiitoskorttien lähettäminen venyi aavistuksen pitkäksi (3 kk päähän häistä), mutta hei - parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Hääjärjestelyidemme "helposti, yksinkertaisesti, mutta kauniisti" -periaatetta noudatettiin myös kiitoskorttien osalta, samoin väritys pysyi kutsukorteista tutuissa sinisen sävyissä.

Valmiiksi taitetut A6-kokoiset korttipohjat hankittiin Tiimarista. Vaakasuunnassa taitetusta korttipohjasta saa mielestäni tyylikkäämmän lopputuloksen kuin pystysuunnassa taitetusta, liittynee kultaiseen leikkaukseen.



Sinisestä koristepaperista leikattu suikale taitettiin ja liimattiin kortin kanteen. Päälle sidottiin pätkä sinistä silkkinauhaa. Vyöte on muuten sijoitettu suurinpiirtein kultaisen leikkauksen mukaisesti.



Syntyneen vyötteen sisälle pystyi nyt sujauttamaan hääkuvan. Sopivaa värssyä emme keksineet, joten lyhyt ja ytimekäs "Kiitos!" allekirjoituksineen kertoi kaiken tarpeellisen. Tekstit kirjoitin itse mustalla kalligrafiatussilla, jolla saa aikaan kauniimman piirron kuin tavallisella pyöreäpäisellä tussilla. Ääriviivatarrat olisivat käyneet toki myös, mutta itselleni ei sopivia sattunut nyt vastaan.

Koska korttien lähetys ajoittui joulun alle, pistimme samaan kuoreen myös joulukortit ja pienen lapun, josta ilmeni käyttöön otetut nimet ja uusi osoitteemme. Tuona vuonna tuli muuten ennätysmäärä joulukortteja. Toivottavasti valitsemamme järjestely ei tuntunut kenestäkään vaatimukselta, kortit lähetettiin kyllä ihan vilpittömässä mielessä... :)

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Sisustus: mobile vauvanhuoneeseen

Palloverhoista inspiroituneena päätin tehdä vauvanhuoneeseen mobilen. Olin lisäksi pitkään miettinyt, minkä järkevän käyttötarkoituksen voisi löytää ohuille metallisille pesulahenkareille, joita ei tavallisina vaateripustimina voi käyttää. Henkarit päätyivät siis mobilen kehikoksi.

Työ alkoi kahden henkarin liittämisellä toisiinsa. Väänsin toisen henkarin koukun 90 astetta ulospäin niin, että kun henkarit asettaa ristiin ovat koukut samoin päin. Taivutin koukkuja myös hieman sivulle, että niistä muodostui sydän. Sidoin henkarit yhteen metallilangalla koukuista ja alhaalta keskeltä.


Pääsiäisaskartelujen yhteydessä maalasin paperimassapalloja akryyliväreillä pastellisiksi. Massapallot taisivat olla Tiimarista, ja niitä oli kolmea kokoa: 5 x 35 mm, 9 x 25 mm ja 2 x 15 mm.


Tökkäsin pallon rautalangan pätkään, ja maalasin ensiksi pohjan pöytää vasten tukien. Palloilla on tapana pyöriä siveltimen mukana, joten rautalanka kannattaa työntää niin syvälle, ettei pallo juuri pääse liikkumaan. Lanka suojelee maalipintaa myös sormenjäljiltä, ja sen varassa pallo on kätevä asettaa kuivumaan. Minä käytin kuivausalustana styroksipalasta, koska sellainen sattui käsiini.

Kuivuneet pallot kiinnitin ohueen siimaan. Tai itse asiassa kyseessä on läpinäkyvä ompelulanka, jonka olen joskus muinoin hankkinut Ikeasta. 


Työnsin päästään solmitun, kaksinkertaisen langan parsinneulan avulla pallon läpi, ja pujotin langan kertaalleen lankalenkin läpi. Langan vedin niin, että solmu jäi pallon ylä- eli piilopuolelle. Mobilen pääasiallinen yleisöhän sijaitsee alapuolella. ;)

Seuraavaksi pääsinkin jo sommittelemaan palloja paikoilleen. Sommitteluvaiheessa kannattaa mobile laittaa roikkumaan niin, ettei se pääse liikkumaan. Itse ripustin mobilen kattolamppuun, sellaiseen suureen riisipaperipalloon, jossa pallon ala-aukosta näkyy metallinen kehikko. Kehikko oli kuin tehty tähän, ja piti mobilen tarpeeksi tukevasti paikallaan. Liikkeissään on silti syytä rauhallisuuteen ja hellyyteen, kevyet pallot sotkeentuvat herkästi toisiinsa.

Käytin pallojen ripustamiseen samaa "vetosolmutekniikkaa" kuin langoissakin. Pujotin siis pallon langansa lenkin läpi, jolloin langan pituutta ja pallon sijaintia oli helppo vaihtaa ilman pienten solmujen aukinäpertämistä. Kun pallot olivat löytäneet paikkansa, pursotin tipat askarteluliimaa lankojen ja henkareiden liitoskohtiin, ja annoin kuivua vuorokauden ajan. Sitten vain ripustamaan mobile paikoilleen!





torstai 8. huhtikuuta 2010

Sisustus: tuunattu verho vauvanhuoneeseen

Pienelle lapselle sopivia, mutta silti oman maun mukaisia verhokankaita on vaikea löytää, ainakin minun. Onneksi kuitenkin kaikkea voi tuunata!

Eurokankaan talvisesta verhoalesta löytyi simppeli puukangas. Kangas on brittiläisen Prestigious Textilesin mallistoa, nimi lienee Woodland. Ompelutin kankaan verhoksi Eurokankaassa, koska siellä sattui olemaan samaan aikaan ilmainen verho-ompelu.



Paljaat puut tuntuivat näin kevään kynnyksellä hieman lohduttomilta, joten päätin tuunata kangasta itse. Pohdin pitkään mitä kankaalle tekisin, ja päädyin lopulta painamaan lisäkuvioita kangasväreillä.

Erilaisia leimasinvaihtoehtoja tuumailtuani päädyin vanhaan kunnon sabluunatekniikkaan. Fiskarsin muotoleikkurilla leikkasin muutaman erikokoisen ympyrän piirtoheitinkalvolle. Apuna käytin Fiskarsin muotosabluunaa nro 4850. Lisäksi leikkasin vapaalla kädellä pienen lehden muodon. Muotoleikkuri on muuten tosi kiva väline muotosabluunien kanssa, mutta käyttö vaatii hieman totuttelua ja leikattavan materiaalin ehdotonta paikallaan pysymistä. Pieniä papereita leikatessa olenkin reilusti teipannut ne kiinni sabluunaan, helpottaa työtä huomattavasti. Oikeaoppista leikkausalustaa minulla ei ole, olen käyttänyt vanhaa muovista leikkuulautaa ihan tyydyttävästi. Kunnon leikkausalusta on kyllä hankinnassa "sitten joskus".

Painovärit sekoitin Sinooperissa myytävistä Schjerningin "primääri"-tekstiiliväreistä (sininen, punainen, keltainen ja valkoinen). Värejä olisi ilmeisesti voinut/pitänyt laimentaa vedellä, mutta minä käytin ne sellaisinaan. Värit olivat hieman eri paksuisia; valkoinen melko juoksevaa kun taas punaista sai suorastaan lusikoida purkista. Käytin värejä ehkä hieman liian paksusti. Ikkunaan ripustetussa verhossa värin epätasaisuus paljastuu, kun valo tulee takaa. Värejä kannattaisi siis ehkä laimentaa, tai ainakin käyttää melko kuivaa töpötintä (joka minulla oli vain pesusienestä leikattu pala).



Kankaanpainannassa kannattaa muuten muistaa suojata työalusta hyvin. Itse tein painamisen lattialla, jonka suojasin remonttimuovilla, sanomalehdillä ja vielä vanhalla lakanalla. Painoin kuviot kahdessa erässä, koska koko verho ei mahtunut kerralla levälleen lattialle. Annoin värien kuivaa ainakin 12 tuntia, vähempikin olisi varmaan riittänyt.

Kankaanpainantavärit kiinnitetään lämmön avulla. Silittämään en tällä kertaa jaksanut ryhtyä verhon suuren koon vuoksi, vaan kokeilin ensimmäistä kertaa lämpökäsittelyä uunissa. Ohjeen löysin Sinooperista. Painettu ja kuivanut kangas kääritään puhtaaseen paperiin, ja laitettaan 140° uuniin vartiksi (uuni sammutetaan, kun kangaspaketti sinne laitetaan). Hyvin tuntui toimivan, tosin lopullisesti tämän tietää vasta ensimmäisen pesun jälkeen.



Värit tummuivat kuivuessaan melkoisesti, joten lopputulos ei aivan täysin vastannut visiotani. Mutta olen silti lopputulokseen tyytyväinen. Palloista inspiroituneena tein myös mobilen, mutta siitä lisää joskus myöhemmin.

Pieni lahja ylioppilaalle: shampanjalasi rannenauhassa

Tämän kivan lahjaidean olen kopioinut jostain Qaiku-keskustelusta Kittiltä (kiitos vaan!). Tuoreelle ylioppilaalle annetaan usein lahjaksi rahaa, mutta shekkikuori yksinään tuntuu joskus hieman viileältä lahjalta. Siksipä tulevia opiskelijavappuja varten tuunattu oma shampanjalasi on kiva pieni lisä vaikkapa rahalahjan oheen.



Ideana on, että lahjan antaja lupautuu täyttämään ko. lasin jokaisena tulevana opiskelijavappuna. Lasi kulkee kätevästi riennoissa mukana rannenauhastaan roikkuen, ja muovinen lasi kestää rajumpaakin menoa.



Lasin ostin Etolasta, ja pohjaan kirjoitin ääriviivatarroilla YO 2010. Rannenauha on mustaa samettinauhaa, jonka muotoilin lenkiksi tekstiililiimalla. Nauhan toisen pään kiersin pienemmälle lenkille lasin varren ympärille ja kiinnitin niin ikään tekstiililiimalla. Pyykkipoika puristi liitoskohtaa kuivumisen ajan.

Mukana on myös pieni kortti, jossa lasin käyttöohje kerrotaan. Koristeena on vielä valkoisesta harsosta tehty rusetti, jonka voi irrottaa. Ylioppilasjuhliin lasi kulki tällä kertaa shampanjapullon mukana.